lauantai 14. helmikuuta 2009

Lupa pitää hauskaa

To. ja Pe 12-13.02

Heräsin aamuyöllä alavatsan polttavaan kipuun. Sehän ei ollut mitään uutta, mutta pohditutti nyt aiempaa enemmän. Olinhan toki aiemminkin seuraillut alavatsan ja selän seudun jomotuksia. Selitykseksi oli itselleni hyväksynyt tuon kroonisen eturauhastulehduksen, joka elää ihan omaa elämäänsä, eikä ole tietääkseni edes vaikuttanut syövän puhkeamiseen.
Nukahdan kuitekin, sillä turhaan tuota nyt kävisin miettimään. Löytyypähän siihenkin selitykset kunnes tutkimuksiin pääsen.
Helluntaikenttä on ottanut omakseen sairauteni, ainakin siltä tuntuu. Puheluja asian tiimoilta tullut Vaasasta, Kuopiosta, Helsingistä, Lahdesta, Keruulta, Viitasaarelta jne. Jos tällä verkostolla ei tästä mylläkästä selviä, niin ei sitten millään. Täytyy olla kiitollinen laajasta uskonystävien joukosta.
Vierin Tapsa soitteli Vaasasta ja kertoi kuinka koville hänelle otti kun hänellä todettiin vastaava syöpä vuosi sitten. Ihmetteli sitä kuinka voin nyt jo parin vuorokauden jälkeen naureskella asialle.
Tästä taas pohtimaan, olenko ollenkaan uskottava, olenhan sentään ison seurakunnan johtaja? Minulta odotetaan ilman muuta arvokkuutta ja asiallista käyttäytymistä, etenkin tallaisen vakavan sairauden keskellä. Asetanko omalla käyttäytymiselläni (kun on näin hyvä ennusteisesta syövästä kyse) muut kanssansisareni ja -veljeni liian synkkämieliseksi ja säälittäväksi? Ei, ei totisesti. En voi hetkeäkään uhmata tai aliarvioida sairauttani. Se voi hyvinkin vielä nujertaa minut.
Sjöstrandin Jari, Kuopion kollegani soitteli ja kertoi taas omasta todella tuskallisesta kokemuksestaan leukemian kanssa muutamia vuosia sitten. Hänen kokemuksensa lohduttivat myös siinä mielessä, että hänelle oli myös ihmetelty kuinka syövästä voi puhua kuin ruisleivästä?
Hyvä, hyvä näin se meneekin. Syöpä on nyt muuttanut taloon ja tuossahan se asustaa halusin tai en, mutta ei sillä ole oikeutta nitistää tällä varjolla minun vahvaa huumoriani ja rajatonta positiivisuuttani joka on tähän asti klaarannut perheemme lähvitse hometalokokemuksista ja monista muista ylivyöryvistä jututuista.
Aamupäivä menee KAN-hoitokodin johtoryhmän palaverissa Vaajakosken Suvannossa. On muuten erikoisen mielyttävä isäntä tuossa päiväkeskuksessa babtistiveljeni Kari Lahti. Hän on kaupungin edustajien lisäksi mukana tuossa johtoryhmässä.
Iltapäivällä saan soviteltua muutamia roikkumaan jääneitä asioita puhelimitse. Konttisen Timon kanssa järjestelimme seuraavaa Helluntaikirkon työvaliokunnan kokousta, joka on hänen järjestelyvastuullaan Nastolassa. Pohdimme, että pitäiskö päivämäärää 4.3 käydä muuttamaan, kun samana aamuna minulla on Anitan kanssa urologin tapaaminen, jossa kuulemme lopullisen diagnoosin ja suunnittelemme hoitotoimenpiteet. Päädymme kuitenkin alkuperäiseen suunnitelmaan. Ajaisin iltapäivällä Nastolaan tuli mitä tuli. Taas kerran lupaus jonka lunastaminen voi käydä lujille, mutta eipä tätä elämää voi kertakaikkiaan alkaa syövän ehdolla rakentelemaan.
Torstai-iltana minulla on vielä AikaMedian hallituksen kokous Keuruulla Isossa Kirjassa. Hallitustoverit asettuivat hienosti rinnalleni ja kokous tuli johdettua ihan entiseen malliin. Tilinpäätös saatiin pitkälle valmiiksi. Paluumatkalla rukoilin vasta ensi kertaa henkilökohtaisesti asiani vuoksi. En rukoillut paranemista, kun en oikein tiedä mikä on oikein. Rukoilin vain yksinkertaisesti, että Jumala olisi minua lähellä ja se rukous tulikin kuulluksi. Hänen läsnäolonsa oli tunnistettavissa. Eihän minulla ole mitään hätää, Hän on aina kanssani.

Illalla minulla alkoi flunssa kovalla yskällä. Yö meni ihan hurjaan yskimiseen. En muista olisinko koskaan repinyt keuhkojani näin. Kellokin on jo aamuyöllä soittamassa kun aamulla pitää mennä labraan kokeisiin ja vessassa pitäisi käydä juuri tietyn verran ennen otettavia kokeita. Mutta eipä tarvitse tänä aamuna herätyskelloa, minuutin välein seurailin yskimiseni lomassa ajankulua. Kuume mokoma noussut yli 38 asteen. Eipä se kokeisiin vaikuttane, mutta miten käykään nyt sunntaina alkavaksi suunnitellulle Israelin matkalle?

Perjantai menikin sitten kuumeillessa. Iski pieni paniikin poikanen kun minun rakas filatelia harrastukseni on meinannut jäädä nyt kaiken tämä viimeaikaisen jalkoihin. FDC-kuorikokoelmani on laajentuntu viime viikkoina nopeaan tahtiin kun olen vaivautunut muiden harrastajien kanssa osto,myynti ja vaihtoruliannssin netin välityksellä. Viimeiseltä viideltäkymmeneltä vuodelta puuttuu enää alle viisikymmentä ensileman päivällä olevaa kuorta merkkeineen. Pakko saada viimeiset kavereiden minulta ostamat kuoret postiin ennen alkavaa matkaa.

Nyt olemmekin jo Lauralla ja Mikulla Lahdessa matkalla kohti Helsinkiä. Illalla olisi ajatus mennä kurkistamaan Lähetysseurakunnan nuorisotilaisuuteen jossa Jarkko ja Annika ovat nuorisotiimissä mukana järjestelemässä nuorten toimintoja.
Hienoa lähteä menneen viikon tapahtumienkin jälkeen viikoksi Israeliin, vaikka tunnelmat ovatkin ihan toiset kun syksyllä matkaa varatessa. Mutta saattaapa tässä olla johdatustakin, sillä aion vain ja yksinomaan lomailla ja etsiytyä omiin oloihini. Onhan oppaamme huippulaatua. Kymmeen vuotta Israelissa asunut Harri Kröger ja Helsingin Saalem seurakunnanjohtaja Klaus Korhonen. Klaus toimii Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtajana ja minä hänen varamiehenään, mutta nyt olen visusti sitä mieltä, että kirkko rakenteineen jää tällä erää kotimaahan,
Eli nyt kirjan kannet kiinni ja palaan reilun viikon kuluttua asiaan. Sitten onkin mahdollisuus kirjoitaa reaaliaikasesti kun olen saanut nämä blogini ensipäivät tallennettua muistiin.

1 kommentti:

  1. Vesa, tässä Ari hei, en ole sinusta kuullut, mutta Leevin kanssa kirjoitellut jonkin verran ja hän sanoi että olet töissä ja pirteänä. On ilo kuulla, että kaikki on parempaan päin. Itsekin tässä taas sairastelin, mutta kaikki taas kunnossa, huomenna meen iltavuoroon, Rami on mun vuorooari. Terveiset siis myös ramilta ja kankitien väeltä. Hyvää ja siunattua syksyä, sinulle ja perheellesi. t. Ari H

    VastaaPoista