perjantai 29. toukokuuta 2009

Se on sitten kesä!

Kyllä on hienoa kun kesä näyttäytyy, vihdoinkin, taas tänne pohjolan perukoille. Viikonlopuksi kun on lupailtu ihan kunnon helteitä.
Tarkoitus olisikin huomenna ajella Lahden kautta Helsinkiin Jarkon valmistujaisiin. Hän saa AMK-opintonsa päätökseen ja röntgenhoitajan paperit taskuunsa, tai oikeastaan sai jo tänään. On hienoa kun miehellä on vakituinen työpaikka jo Terveystalolla odottamassa. Kyllä osasi naurattaa, kun poika soitteli tänään heti valmistujaisjuhlien jälkeen. Asiana oli oikeastaan se, että jospa voisin tuoda hänelle TV3 MAX-kortin lainaan, että voisi katsoa lauantai-iltana Helsinkin-Areenan MM-nyrkkeilyottelun. Sellaisia me miehet, mitäs yhdestä päättäjäisjuhlasta kun on kunnon turnauskin tulossa. Kyllä on niin isänsä poika, että.
Takaisin tullessa on tarkoitus käydä vielä veljen pojan lakkaiskahvilla Jämsässä. Hieno on juhlasää odotettavissa. Onnea vain kaikille valmistujille ja valmistuvien vanhemmille. Hienot on muistot omienkin lastemme yo-juhlista.

Tänään Halttusen Marko kyseli Ison Kirjan juhannuskonferenssiin torstai-aamulle tuuraamaan peruuntunutta raamattutunnin opettajaa, mutta miten ollakaan, tein kalenteria katsoessa havainnon, että mitä todennäköisimmin makailen samalla kellonlyömällä saamassa sädehoitoa. Noh, onneksi pääsen muuten mukaan juhannusjuhlille. Juhlat saattavat mennä osaltani aika pitkälti ensi viikolla ilmestyvän kirjani esittelyssä. Odotan melkoisella mielenkiinnolla tämän blogini kautta kohtalooni tutustuneiden ihmisten ja muidenkin tuttujen tapaamista. Toiveeni onkin tavata mahdollisimman monia teistä kirjaesittelyssä - käykääpä moikkaamassa. Ennen kaikkea toivon, että tuo kirjanen voisi jatkaa sitä myötäelämisen ja lohdun antamista, mitä olen vieläkin tulevan palautteen perusteella onnistunut tämän päiväkirjani kautta jakamaan. Edessä aikalailla erilainen juhannus, tallaista ei olisi vuosi sitten osannut ennakoida.

Nyt on olo tuntunut tosi kivalta, kun tämän toukokuun hektisimmät vaiheet on onnellisesti takanapäin. Kokeilin tässä jopa parin päivän paastoa, joka on kuulunut joskus hyvinkin olennaisesti tähän hengelliseen palvelutyöhöni. Oli kaikella tapaa rohkaiseva kokemus hieman pidemmän tauon jälkeen. Täytyy vain tunnustella vointia, kun en oikein arvaa riskeerata pidempiä jaksoa näinkin vakavan sairaustilan kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti