torstai 25. kesäkuuta 2009

Arkisia vaivoja

Kuinkahan vallassa olevat poliitikot kuvittelevat äänestysprosentin nouseva seuraavissa kansanedustajavaaleissa? Siksi lapsellista, typerää ja ala-arvoista on tuo vaalirahasotku joka ei näytä laantuvan, vaan päin vastoin kerää voimia kuin tordano niin ikään, paiskatakseen muutaman silmäätekevän sinne minne kuuluukin. On ihan käsittämätöntä ettei aikuiset miehet pysty sanomaan tuliko otettua rahaa vai ei? Ihan kaikista keskusteluista ei voi muistamattomuuttakaan syyttää -keskusteltu on ja otettukin on.

Olen joskus vihjaillut, että tässä taudissa on matkassa arkisia sivuvaikutuksia. Niistä on hiukka hävelistä puhua ja kirjoitella, mutta siksi liki tulevat ja saatanpa pelastaa jonkun sairastuvan hengenkin kun eräästä vähän toimitan.

Eräs jo aimmmin täällä nimeämäni vaasalainen ystäväni kuvasi ongelmaa toteamalla, että " olenpa oppinut tunnistamaan kaikki Vaasan julkiset vessat ja lyhimmät reitit niihin". Eli vessahätä tässä hommassa yllättää ja aika nopeaan, ei kysele paikka eikä aikaa.

Nyt vielä sädehoito ärsyttää toimintoja ja sen aikana kun kehoittavat vatsan toiminnan turvaamiseksi juomaan mahdollisimman paljon, niin on melkosen ymmärettävää, että jotain kautta se neste poiskin pyrkii.

Muutaman kerran on meinannut tulla tosi kiperiä tilanteita. Ennen joulua jouduin Vaajakosken Babtistikirkossa ajamaan saarnani aika pikaiseen aameneen kun hätä yllätti muiden tulehduskipujen ohella. Juhannusviikolla jouduin kerran tällä kolmen vartin matkalla Keuruulle hyppäämään puskassa.
Eilein olin puolitoistatuntia hermoratahierojalla ja vaikka varustauduin tuohon WC:n kautta, niin olipa tuskainen kokemus, kun kupla nousi otsalle jo puolessa välissä. Kun lopulta sain laskun käteeni, niin ei kun suorinta tietä taas vessaan.

Tämä on meidän eturauhaspotilaiden arjessa ihan totisinta totta ja vaikka meitä nämä pikkupoikamaiset pidättelemiset ja juoksemiset naurattava jälkikäteen, niin onpahan vaan kiusallinen juttu, josta sillä hetkellä ovat vitsit vähissä.

Se miksi tästä halusin kirjoittaa, liittyy sairauden alkuun. Nimittäin jos joku vaimoihminen laittaa merkille, että petikaveri alkaa ramppaamaan toistuvasti yöllä vessan puolella, niin kannattaa kyllä komentaa samantien tutkimuksiin. Kyse kun saattaapi olla melkosella varmuudella eturauhasen liikakasvusta, joka laittaa liikkeelle. Ja kun valitettavasti ihan kaikki tapaukset eivät ole sitä hyvänlaatuista, kuten on toteen näytetty.

Vielä taasen hieman tilastoja; Kehuskelin aiemmin tuolla konferenssin Lähtöruutu-kirjani myynnillä. En tiedä voinko laittaa tavoitteita kuinka paljon vitsiksi, nimittäin niin paljon jäin niistä. Myytyä tuli 493 kpl. mutta oli se kuulema ylivoimaisesti paras yksittäinen myyntituote, jos Tennispallo-purukumia ei lasketa mukaan, niitä oli mennyt 2624 kpl. Eiköhän kirja vielä lukijansa löydä.

Maantaina tuli kolme kuukautta kun olen blogini kävijöitä seuraillut. Sivuja on ladattu 21459 kertaa ja kävijöitä on ollut 9366. Ihmetellä vaan täytyy kuinka keskimäärin yli sata kävijää edelleenkin vieraillee päivittäin tarkastelemassa tekstejäni. Olen tavattoman, jopa ihan liikuttava kiitollinen, jos voin aina vain jakaa jotain järkevää, toivoa ja ennen kaikkea hengellistä hyvää lukijoilleni.

1 kommentti:

  1. Tervehdys Raahesta!

    Selatessani IlonPolku-verkkokaupan s-postiin tulleitten tarjousten listaa sattui silmääni tuttu nimi. En tiedä, kuinka hyvin muistatte Anitan kanssa minut ja pienen Sonja-tyttäreni Vaasasta 90-luvun alkupuolelta. Olimme silloin pahassa umpikujassa. Kaikki toiveet olivat romahtaneet, kun mieheni sairastui skitsofreniaan ja entinen alkoholismi vyöryi pinnalle. Veitte meidät helluntaikirkkoon ja sain uudestaan uskon pohjan elämälleni. Ero tuli, muutettiin pois Vaasasta Raaheen ja yksinhuoltajana tytärtä kasvatin, Jeesukseen turvautuen.

    Nyt Sonja on aikuinen ja opiskelee siellä Jyväskylässä yliopistossa pääaineenaan kasvatustiede -ja laulaa myös innokkaasti Musica-kuorossa. Itse opetan edelleen pianon soittoa täällä musiikkiopistossa ja olen ollut mukana myös johtoryhmässä ja opettajayhdistyksen pj:na. Viime talvena opiskelin työn ohessa päivityksen soitonopettajan tutkintoon. Ent. mieheni asuu täällä palvelukodissa ja pystyy vahvan lääkityksen varassa elämään omaa elämäänsä. Emme häntä hyljänneet, mutta olen itsenäinen ja elän päivästä päivään Jumalan johtamana. TV7 on tavallaan seurakuntani, en ole aktiivinen helluntaipuolella enkä ev.lut.kirkossa, mutta molemmista minulla on hyviä ystäviä. Juuri eilen oli Raahen kirkossa hieno iltamusiikki, jossa soitti Joonatan Rautio saksofonejaan Ralf Nyqvistin säestyksellä.

    Uskon, että saat parantua vielä täysin terveeksi. Jumala tarvitsee sinua ja Anitaa moneen tehtävään. Me emme olisi pelastuneet, jos johdatus ei olisi tuonut teitä enkeleinä avuksemme. Luokkani seinällä on koko ajan tallella postikortti, jossa lukee "Herkkyydessä on voima" ja muistokohtana on Raamatusta Psalmi 91, Korkeimman suojelus.

    Aurinkoisin terveisin
    Marjatta Strömsholm

    VastaaPoista