lauantai 29. toukokuuta 2010

Vuorokausimasennus

Eilen olin kattanut - kuten teksteistäni sai lukea - taasen loppuelämäni pöydän kerralla. Miksikö en olisi kattanut, sillä siksi ahdistavalta elämän realiteetit näyttäytyivät lääkärin suusta kuultuna. Oli olotila jossa ymmärrän syntyvän kapinan elämää, ihmisiä, Jumalaakin kohtaan - jos on syntyäkseen. Miksi olenkaan joutunut tähän kapenevaan, elämä nimiseen, kuiluun? Teki mieli pistää paikkoja päreeksi ja rikkoa puristavat valjaat.

Mutta onneksi, niin, taas onneksi kysymys olikin taas minulle tyypillisestä yhden päivän masennuksesta. En nimittäin muista murrosiän jälkeen olleeni kahta perättäistä päivää ala-vireessä.

Illalla nukkumaan mennessä oli synkkää ja vielä aamulla ennen viittä sängystä noustessakin tuo apina roikkui selässä. Mutta kappas vaan, ihan päivän lehteä asuntopörsseineen alakerran sohvalla lukiessa tunnistin, kuinka kirkastui ja kaikki olikin taas niin kuin joskus pari vuotta sitten.

Nämä elämänhallinnan kysymykset lienee sellaisia sisäsyntyisiä juttuja. Mieliala nousee jos on noustakseen, tai sitten se ei nouse.

Pidänkin nyt viikonlopun vapaata, toki täytyy värkätä tuo juhannuskonferenssin puheenrunko eteenpäin lähetettävään kuntoon, järjestäjä kun tarvitsee tekstejä ennakkojakeluunsa ja deadline on jo 4.6. Pakko huomenissa tehdä, kun sit taas alkava viikko hiukka pyörryttää jo etukäteen. Mutta osaan nauttia näistä vapaista hetkistä ihan satasella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti