Loma lopuillaan

Viimeisiä lomapäiviä viedään. Keskiviikkona pitäs virallisesti aloitella työt. Olen toki ihan joitakin valtakunnallisia palavereita joutunut jo hieman varmistelemaan kun ensimmäisille työpäiville pukkaa kokoontumisia ja pakko katsoa vähän asioita ennakkoon.

Olin viikon alkupäivät piilopirtissä kuten suunnittelinkin. Sotkamon erämaajärven rannallahan tuota tuli rantasaunaa lämmiteltyä ja "sinisiä ajatuksia" metsästettyä. Tosi vapauttavaa oli viettää edes lyhyt tovi kaksin ajatustensa kera. Matkassa mulla oli Ruhomäen Joukon uusi Johanneksen kirjeitä käsittelevä kommentaarikirja: "Pysykää Kristuksessa". Se oli hyvää luettavaa sille hengelliselle etsinnälle johon mieltäni halusin ohjailla.

Ei sais liikaa valitella, mutta on se vaan totinen tosi, että ei näin vakavan taudin kanssa lomakaan ole enää lomaa. Millään et pysty heittämään entiselläs paineita olalta. Työmurheet ovat pieniä murheita, eikä niistä ole ollut minkäänlaista huolta koko kesänä. Aika monta yötä ja päivää meni ihan ahdistuksessa kun synkinpien ennusteiden valtaan joutui.

Kun tulevaa syksyistä työkautta osaltani ounastelen, niin mitä todennäköisimmin tulen lopettamaan valtakunnalliset lentoni kokonaan. Hallitusten ja työryhmien vetoon kun tarvitaan jatkuvaa innovatiivista ja vahvaa visiota. Mielen tulisi olla kirkas ja niin kovin moniin asioihin ja haasteisiin pitäis pystyä paneutumaan ytäaikaisesti. Se kun vaatii välillä ihan yli-inhimillisiä ponnisteluja jo tän nykyisenkin hoidon kanssa, saatika sit jos eteen tulee vahvemmat hoidot.
Noh, se jää nähtäväks. Äijä tietty innostuu kun lomat loppuu.

Jarkko on kirjoitellut Englannista suht ahkeraan. Hyvinhän heillä on sielä alkanut. Kovin täytyy ihmetellä brittien teknistä- ym. kehitystä. Vaikka onhan noita tarinoita ennenkin kuullut, mutta hitaasti sielä tuntuu vain asiat etenevän. Heillä vaikuttaa olevan elämään hiukan erilainen lähestymistapa kuin meillä suomalaisilla - tehokkuuden perikuvilla.