perjantai 22. lokakuuta 2010

Näkemiin - ainakin hetkeksi!

Viime päivät ovat menneet uuden lääkenapin kanssa totutteluun. Sen kun pitäisi alentaa verenpainetta, mutta miten lie, kun olemassa olevan verenpainelääkkeen kanssa nostivat paineet pilviin. Oli huima kokemus kun pari aamua sitten ala-paine oli ensimittauksella normaali 80 ja puolen tunnin kuluttua mittari näyttikin jo 120 ja yläpainekin yli 180. Minulla oli erään myyntiedustajan kanssa tapaaminen ja jouduin tunnin neuvottelun jälkeen kiirehtimään tilauslistaa kun pää alko jytkiä ihan kunnolla.

Tässä on nyt tullut taas harrasteltua itsehoitoa. Jätin erilliset verenpainlääkkeet hetkeksi hyllylle ja ainakin pari päivää on näyttänyt sen suhteen hyvältä. Melkoista tiedettä taitaa lääkkeiden yhteensovittaminen olevan. Jos alkaa arvot keikkumaan, niin pakkohan noiden reseptien ja liuskojen kanssa on marssia apteekkiin ja lääkärille.

Viimeisten viikkojen aikana on tullut sellainen fiilis, että taidan ottaa hetkeksi etäisyyttä myös tästä blogistani. Toki viimeisen viikon aikana on ollut kävijöitä taasen tavallista vilkkaamin, yli 1000 rekisteröitynyttä käyntiä. Kiitos kaikille kommentoijille. Minulla oli vakaa tarkoitus antaa vastauksia myös niihin, mutta nyt ei oikein mieli siihen yllä. Olen vain käynnyt säätelemään tätä elämää vähän enemmän yksityisyyteen päin kun olen lopettelemassa muutoinkin noita valtakunnan juoksuja. Toki mielelläni kuuntelen palautteita matkan varelta ja eihän sitä tiedä vaikka innostun sitten joskus kommentoimaankin.

Eli, siunausta ja kaikkea hyvää teille kaikille tutut ja tuntemattomat blogi-ystävät näistä puolestatoista vuodesta. Pidän nyt hetken tauon, mutta ehkä joskus vielä tapaamme näissä merkeissä. Kiitos esirukouksista joita olette jaksaneet ja toivottavasti jaksatte edelleenkin lähetellä iankaikkisen Jumalan puoleen.

lauantai 16. lokakuuta 2010

Ryppyotsainen Koljatti

Homosuhdekeskustelu, jossa olen joutunut tai saanut olla pieneltä osaltani mukana, on vellonut viime viikkoina melkoisen rikkaana. Viimeisimpänä läiskeiden aiheuttajana on ollut Ylen Ajankohtaisen kakkosen järjestämä homoilta viime tiistaina. Tuo ilta liippaa minua siinä mielessä liki, kun edellisen viikon Ajankohtaista kakkosta toimittanut toimittaja soitteli minullekin ja kyseli lausuntojani samaa sukupuolta olevien kirkollisesta siunaamisesta. Lopultahan tuo haastattelu kuivui sitten kokoon ja hyvä niin, koska ohjelma oli rakennettu yhden kirkossa olonsa ahtaaksi kokevan naistyöntekijän nimiin.

Mutta tuo viime viikoinen oli ihan luku sinällään. Jälkimainingeissa näyttää Ev.lut.kirkon ovi käyvän tiuhaan ulospäin. Yksi huvittavimpia kommentoijia on ollut Koljatti-kirjailija Tervo. Hän kun rohkenee sivaltaa Räsästä ja kumppaneita kirkaskatseisiksi pähkähulluiksi. Pidän Tervoa terävä-älyisenä hauskuuttajana. Olen joskus tullut vangituksi TV-ruudun ääreen lauantai-iltaisin nautiskelemaan Uutisvuodosta. Olen ihastellut hänen ja muiden visailijoiden nokkeluutta. Toki täytyy myöntää, että ilta illalta jatkuvat ala-kouluikäisten poikien nauruvitsit sitten väsyttävät ja tulee käännettyä kanavaa. Ei tämä Tervon tämän kertainen ylilyönti hänen älykkyytensä ihailua muuksi muuta, mutta hiukan arveluttaa hänen jumalainen roolinsa. Pahalta tuntui, kun hän päätteli: "Räsänen näytti pitävän homoja Luojan krapulapäivänään väsääminä". Melkoista ivaa. Noh, Jumala ei puolustajia tarvitse, eikä Tervon huulenheitosta hätkähtele.

Se, mitä illasta ja ylipäätään tästä homokeskustelusta olen jäänyt kaipaamaan on raamatun perusideologia. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että tässä kiivauden melskeessä ei tajuta, miksi Jumala on säätänyt asioiden merkitykset niin, kuin on. Kaikki se, mitä rajoituksena ja suvaitsemattomuutena pidetään on ihmisen parhaaksi siinä, kuin muutkin rakkauden ylistykset. Ei Jumala ihmistä kiusaamisen vuoksi kiusaa, vaan varjellakseen luomansa mahdollisimman hyvinvoipana. Vapautta, vapautta huutaa ihmisparka, eikä suostu ymmärtämään vapauttajaansa.

Jos nyt vähänkin nostaa lappuja silmiltään, niin mitä hyvää on nykymeno tuonut tullessaan? Ei yhtikäs mitään, eiköhän isämme vaan olleet kaikessa rajoittuneisuudessaan onnellisempia omassa tiukassa maailmassaan kuin perässämme seuraavat jälkipolvet ylettömässä vapaudessaan.

Kolumninsa päätteeksi Jari Tervo kehoitti häpeämään - vähänkö säälittää.

perjantai 15. lokakuuta 2010

Antiandrogeeniä

Lääkärin vastaanotolla käytiin ja tulostakin taas tuli.
PSA-arvot jatkavat tasaista nousuaan, ollen nyt 2,00. Ei mikään katastrofi, mutta kyllähän tuo liki tuplaantuu tällä hetkellä parissa kuukaudessa. Juteltiin urologin kanssa aika pitkään ja sain aika paljon taasen vastauksia erilaisiin hoitovaihtoehtoihin pystyen niitä sit päättelemään päässään.

Hän määräsi pistoshoidon ohella päivittäin otettavaksi antiandrogeeni-tabeltin, joka tehostaa jonkun verran nykyistä hormoonihoitoa. Parantavasta lääkkeestä ei ole kysymys, sitä kun ei tähän ole kuuleman mukaan löydettävissäkään.
Mutta puoli vuotta, maaliskuulle, taasen mennään ja sitten nähdään pillerin tehot.

Ei muuta kuin voimia ammentamaan tulevaan ja kyllähän tuossa muutama työpuhelu muistuttelee olemassaolostaan. Eihän tämä elämää kummempaa.

torstai 14. lokakuuta 2010

Tavallinen torstai

Niin, ihan tavallinen syksyinen torstai.
Eilen vaihdatin talvirenkaat kun tiistaina oli aamusta sadellut ensilumen maihin.
Aikomukseni oli, että olisin tullut tänne vasta huomenna puolilta päivin kertomaan uusimat koetulokset, mutta miksipä en taas jakaisi tunnemuuria kanssanne.

Eli, kyllä se vaan uusien labratulosten odottaminen, edellisten, vähän huonompien perusteella on kokemuksena melkosen mielenkiintoista. Olen kuvannut joillekin, että sama ois kun täysillä juoksis edessä olevaan seinään. Seinä on ja pysyy, kuten vauhtikin ja ei kuin päin vaan. Rysähtää se ja kipeää tekee, mutta pysähtyä et voi - ajan kulku on armoton. Kuten niin monta kertaa olen vajaan parin vuoden aikana todennut, niin armoton on sisäisen ihmisen mittely, kun liikkumavaraa ei totisesti ole. Kasvattaa, vois arvella, mutta kun ei oikein siihenkään jaksa uskoa, kun tuloksena näyttäis olevan kiukku ja tuskanhiki.

Sain tänään sentään pari eteisen kattovalaisinta uusiksi, olivat vähän vaiheessaan alusta asti.

Työn toimet olen saanut aika hyvin katkolle, eli voin inventoida huomisen jälkeen mikä en terveyden sallima marssijärjestys.

Eipä muuta kuin huomiseen puoleen päivään. Silloin on osavuosikatsaus kuin pörssiyhtiöillä konsanaan.

torstai 7. lokakuuta 2010

Kohtalon koe

Raikkaassa aamussa laskeuduin Yliopistonkadun näytteenottokeskukseen - ties kuinka monennen kerran. Joka ikinen kerta tunne on sama, kun katselee näyteputkilon täyttymistä: "Tuolla tipalla sitä taasen kohtalosta päätetään." Ei mitenkään riemullinen olo. Totesinkin tytölle, että tällä kertaa on vähän enemmän pelissä.

Noh, viikko enää, kun tulokset saapi. Aika tasapainossa tällä erää, kun ei liikoja odota.

Eilen kävinkin ensikertaa tänä syksynä Syöpäyhdistyksen Heimo-veljissä. Sama rauhallinen rupatteluhetki kuin aiemminkin. Taidan vaan olla koko ryhmästä vaikea-asteisemman syövän kourissa, nuorinkin olen edelleen. Mutta olen päätellyt, että kaikkihan eivät vertaisryhmään hakeudu, vaan selvittelevät vaivojaan muuten.

Keskustelu ekumeniasta, tai enemmänkin nyt ekumenia-uutisoinnista näyttäisi jollain tasolla vielä jatkuvan. Itse koen nyt tällä erää sanomiseni sanoneeni ja hyvä niin. Katsotaan mitä jatkossa, jos taasen joku taho alkaa kysymyksillään pommittamaan, niin mikäpä etten vastauksia antaisi.

Nyt lähden Palokan työpisteeseemme viettämään koko seurakunnan vapaaehtoisten vastuunkantajien yhteistä iltaa. Kuuntelemaan palautetta ja luotamaan kohti tulevia vuosia, niin - kaikesta huolimatta.

Lauantaina on Keski-Suomi rukoilee tapahtuma yliopiston juhlasalissa. Olen avaamassa sitä yhdessä kaupunginjotaja Anderrsonin kanssa, kun toimin järjestelyistä vastaavan yhteisen työryhmän puheenjohtajana. Valkosen Kari, Luterilaisen puolen maalikko-aktiivi juontelee tapahtumaa ja muutoinkin ekumenia toteutuu taas käytännössä mitä parhaimmalla tavalla.

tiistai 5. lokakuuta 2010

Perusteita "boikottipuheille"

Laiton eilen aamulla oheisen blogitekstin Kotimaa24.fi sivulle. Halusin näin perustella hieman taustoja sille uutisoinnille mitä tämä samaa sukupuolta olevien parisuhteiden mahdollinen siunaaminen on synnyttänyt. Kotimaa-lehti tarjosi myös printtiversioonsa vastinetta viime viikkoiselle uutisoinnilleen, mutta totesin, että minulla ei ole siihen juurikaan mitään oikaisemista. Eilen soitteli myös TV2 toimittaja ja pyyteli haastattelua tämän illan Ajankohtaiseen kakkoseen, mutta äsken muisti tekstiviestillä ja valitteli kiireitään tehdä koko haastattelua. Näyttää heillä olevan ohjelmatiedoissa "homot kirkon puristuksessa". Lienee siihen halunut jututttaa, mutta hyvä näin. Alko jo ihan tympiä kun mokoman asian kanssa nyt kaikki pelmuuttavat. Se ei kuitenkaan ole meidän työmme ja evankelioimisen kärki. Tokihan periaatteita tulee linjata ja ne pitää selkeänä, mutta ei ole tarkoituksenmukaista synnyttää kuitenkaan tarpeetonta uutisointia uutisoinnin vuoksi.

Tässä tämä vastaustekstini:

"Toissa viikolla Ristin Voitto-lehteen antamani haastattelun johdosta minulta on eri yhteyksissä perätty tarkennuksia ja perusteita antamiini lausuntoihin.

Yritän taustoittaa jossain määrin ajatuksiani mikä sai minut lausumaan mitä lausuin ja mikä on sitten ollut tulkintaa lausunnoistani tahi luettua rivien välistä.

Sivusimme SHK:n (Suomen Helluntaikirkon) hallituksen kokouksessa 11.9 suhdettamme Evankelisluterilaiseen kirkkoon mahdollisen samaa sukupuolta olevien parisuhteiden siunaamisen ja vihkimisen saadessa yhä enemmän kannatusta. Totesimme tuossa yhteydessä, että kannassamme ei ole tapahtunut muutosta, koska kirkon virallinen parisuhdenäkemys ei ole myöskään muuttunut. Samalla totesimme, että vältämme puuttumasta toisen kirkkokunnan sisäisiin asioihin ja emme halua erilaisesta näkemyksestämme huolimatta julistaa asiassa ”uskonsotaa”. Päätimme antaa päivitetyn oman julkilausuman asiasta, koska viime aikoina parisuhdekysymykset ovat olleet eri medioissa näkyvästi esillä ja meidän kantaamme on toistuvasti myös tiedusteltu. SHK antoi aiemmin asiaan liittyvän julkilausuman Helluntaiherätyksen talvipäivillä tammikuussa 2009.

RV-lehden toimittaja Heikki Salmela soitti minulle kuitenkin parin päivän sisällä maanantaina 13.9 ja kertoi tekevänsä juttua Helluntaiherätyksen suhtautumisesta ekumeniaan ja lähinnä Evankelisluterilaiseen kirkkoon siellä samaa sukupuolta olevien siunaamisen lisääntyvän kannatuksen vuoksi. Olin hieman vaivautunut, koska olisin halunnut kieltäytyä haastattelusta, mutta se olisi ollut valintana yhtä kuin pään laittamista pensaaseen. Toisaalta tunsin johtajan vastuuni vastata asiasta kysyttäessä, joten suostuin haastateltavaksi tiedostaen samalla nyt esiin tulleen ristiriidan.

Ensinnäkin piispaboikotista voin todeta, että minun mahdollisesti esittämällä piispaboikotilla ei ole olemassa mitään merkitystä. Kukaan piispa ei ole tähän saakka joutunut kanssani vielä samaan neuvottelupöytään, vaikka olenkin heitä muutamia eri yhteyksissä tavannut. Luterilaisen kirkon piispat ovat Luterilaisen kirkon piispoja ja mahdollinen boikotointini ei taida heitä paljon hetkauttaa. Tämän tiedostaen en ole myöskään koskaan mitään boikottia ehdottanut.

Juttua koskevissa jälkiuutisoinnissa mainitaan viisi ”boikottilistalla” olevaa piispaa. RV.n artikkelin rakenteestakin on helppo ymmärtää, että toimittaja on itse omiin taustatietoihinsa luottaen liittänyt ko. piispojen nimet juttuun mukaan. Itse en ole tähän päivään mennessä vaivautunut tarkistamaan kuka piispa edustaa mitäkin kantaa. Toimittaja ei kysynyt minulta mitään ko. henkiöihin liittyvää.

Myöhemmin Kotimaa24.fi jutussa esiin nostettu samasta neuvottelupöydästä kieltäytyminen piispa Irja Askolan kanssa eteni seuraavasti:

Toimittaja Ijäs esitti minulle kysymyksen, ”Askola on nimetty Luterilaisen kirkon ja Helluntaiherätyksen yhteisen neuvottelukunnan vetäjäksi, istutko hänen kanssaan samaan pöytään?” Totesin hänelle, että olen vetäytymässä terveydellisistä syistä Helluntaikirkon hallituksen puheenjohtajuudesta marraskuussa ja voisin väistää tuon kysymyksen, mutta en halua. Sanoin, että veisin asian hallituksen päätettäväksi ja tällä tuntemuksella arvelisin, että hallitus ei olisi kovin innostunut asiasta.

Tämä voidaan arvioida boikotoimiseksi, mutta en ole missään vaiheessa antanut ehdotonta ei vastausta, vaan asia tulisi näin esitettynä harkintaan. Mielestäni boikotointi on tässäkin yhteydessä aika voimakas ilmaisu.

Viime viikon Kotimaa-lehti ihmetteli mm. pääkirjoituksessaan, minut nimeltä mainiten, kuinka tämä samaa sukupuolta olevien parien siunaamiskysymys voi olla isompi asia kuin aiemmin suurimpana erottava asiana pidetty kaste?

Kasteoppimme eivät ole varmaankaan teologisina kysymyksinä lähentyneet toisiaan. Mutta toistemme näkemysten kunnioittamisessa ja niiden ymmärtämisessä on menty eteenpäin.

Meidän on edelleen vaikea ymmärtää luterilaisen lapsikasteen syvintä merkitystä ja uskoisin, että yhtä vaikea luterilaisen on hyväksyä meidän suorittamaa uskovien kastetta jolla ”mitätöimme” heidän kasteensa. Ymmärtäisin, että nimenomaan ekumeeniset yhteydet ja yhteiset vuosien aikaiset oppikeskustelut ovat lisänneet ymmärrystä puolin ja toisin ja ovat synnyttäneet keskinäistä kunnioitusta muuttumattomista näkemyksistä huolimatta. Merkittävin suhteita edistävä asia on kuitenkin mielestäni uskon olemuksen ymmärtäminen. Molemmat osapuolet ovat oivaltaneet, että toisessakin leirissä on Kristusta Herrakseen tunnustavia uskovaisia ja näin koettu hengen yhteys on vaikeasta teologisesta eroavaisuudesta huolimatta ollut mahdollista. Voisiko kokemuksen kiteyttää: Luterilaiset kastavat ensin, uskon kuuliaisuus syntyy elämän varttuessa, kun taas helluntailaiset painottavat kokemuksellista uskon ratkaisua, kuuliaisuus vie kasteelle. Hienointa on ollut huomata, että toimiva rinnakaiselo on mahdollista.

Naispappeuskysymys ei ole ollut vielä missään vaiheessa esillä helluntailiikkeessä. Suurimpana selittävänä tekijänä siihen on meidän maallikkoliikemäisyytemme, joka korostaa yleisen pappeuden merkitystä.

Luterilaisen kirkon käymä naispappeuskeskustelu ei koskettanut meitä laisinkaan. Se koettiin luterilaisten omaksi asiaksi.

Samaa sukupuolta olevien parien siunaaminen tai mahdollinen vihkiminen tulee olemaan asia johon Helluntaikirkko ei tule suostumaan. Homoseksuaalisen elämäntavan hyväksyminen ei ole ainoastaan moraalinen kysymys, vaan se koetaan raamatun opetuksen vastaisena.

Tämän tähden mahdollinen ristiriita ekumeniassa, sekä toiminnallisessa yhteydessä on ihan ilmeinen.

Hyväksymällä homoseksuaalinen elämäntapa kyseenalaistetaan koko Jumalan kolminaisuuden olemus.

Isä, luojana loi sekä miehen, että naisen ja sääti heille yhteisen liiton ja antoi myöhemmin Pyhän lain elämän puhtautta varjelemaan.

Poika, Jeesus Kristus tuli vapauttamaan langenneen ihmisen tuomion alta. Hän kuoli syntiemme tähden ollen täynnä armoa ja totuutta. Antaessaan synnit anteeksi Hän mahdollistaa samalla vapauden synnin harjoittamisesta.

Pyhä Henki on lähetetty todistamaan Kristuksen sovitustyöstä osoittaen meille todeksi synnin, vanhurskauden ja tuomion. Uskomme edelleen muuttumattomaan kolmiyhteiseen Jumalaan.

On suorastaan järkyttävää ajatella, että ihminen on ottanut Jumalan paikan ja käynyt määrittelemään mikä on syntiä, mikä ei, kun Hän itse sen ilmoittaa sanassaan. Kuten Klaus Härö totesi hiljattain, että on surullista jos me ”revimme” raamatun lehtiä oman mielitekomme mukaan. Nyt joutuu kysymään, eikö nykyinen Luterilaisen kirkonkirkolliskokouksen hyväksymä raamatunkäännös pidäkään paikkaansa? Joutuuko totuutta kyselevän ihmisen opiskelemaan eri raamatun käännöksiä, voidakseen vakuuttua, että homoudella käsitettiin esim. eri asiaa ajanlaskun alussa kuin nyt? Kysymys ei ole enää raamatun tulkinnasta, vaan uskosta Jumalaan ja Hänen kirjoitettuun sanaan.

Eri kommenteissa nyt noussutta mielipidekohua pidetään myrskynä vesilasissa, onttona tahi lapsellisena. Voihan se olla niinkin, mutta toivottavasti en joudu elämään itse aikaa, jolloin luopuisin raamatun muuttumattomasta, iankaikkisesta totuudesta."