perjantai 17. kesäkuuta 2011

Tuloksia

Tänään sain kuulla päivitykset lääkäriltä kuinka nykyhoito on alkanut purra. Tuo seurattava PSA ei ollut laskeunut 1.4 otetusta (7.6) ollen nyt 7.7. Mutta sytostatteja on tiputettu vasta kolme hoitokertaa ja aiemmasta kokeestakin ehti vierähtää parisen viikkoa ennen ensimmäistä tippaa, joten laskeskelin omassa seurannassani, että tasasella taulukolla lukemat ehtivät käyda ennen hoitoja yli 9.ssä joten siinä mielessä ihan rohkaisevaakin kun nousu on taittunut ja todennäköisesti suunta on alaspäin.

Mutta kyllähän tämä tietty pelkkiä lukemia katsoen, ilman taustavertailua, aika hermoille käypää olisi, kun vaihtoehdot alkaisivat käydä nykylääketieteellä melko vähiin, jos nyt käytetty lääke ei tehoaisi.

Muut veriarvot ovatkin aikalailla ok. Hb toki alkaa tulla kerta kerralta alas. Nyt oli 116 tietämissä. Mutta vielähän sillä aikuinenkin mies lenkkeilee, mitä nyt joskus vähän huippaa ja hengästyttää.

Mutta veriarvoista itse kutsumukseen: Viime sunnuntai oli taas huimaakin huimempi kokemus. Väkeä oli lähes tupa täysi ja ihan maakunnasta useammalta paikkakunnalta. Vaikka se nyt ei olisikaan itse tarkoitus, paikkakuntalaisten saavuttamisen kustannuksella, mutta kummasti se vain mieltä piristää jos saapi välittää innoitusta eri seurakuntiin.

Innostuin saarnastani aivan mielettömästi ja se antanee ainakin kuulijalle käsityksen, että on tuon miehen sisällä jonkinlainen kasvava palo. Valitettavasti Saarna.netissä ei ole vieläkään tuota ladattavana, mutta eiköhän se sinne piakkoin myös ilmesty.

Mikä parasta jatkoa ajatellen, niin seurakunnan johto lyö Niittysen Jopin kertomana jatkuvasti lisää löylyä ja innostaa, että näitä jatketaa jos Pylvänäinen ei itseään polta loppuun. Se tuskin tulee olemaan ongelma, sillä tää pitää mut hengissä, vaikka kyllähän sitä sellaisella intesiteetillä ja energialla tulee se tunti aina lavalla painettua, että voi se kunnonkin päälle alkaa käymään.

Mutta onneksi esirukoilijoiden joukko sen kuin vain kasvaa, lisääntyvästä s.posti ja muusta palautteesta päätellen.

Laittakaapa seuraava Uusi elämä voittaa tilaisuus kalenteriin, (ihan vain kesälomamatkalaisille vinkiksi). Siis tiistai 5.7.klo.19.00 tapaamme teemalla "Sinua rakastetaan".

torstai 9. kesäkuuta 2011

Helluntaita odotellessa

Viikot ovat menneet rauhallisesti.
Edellinen "tiputus" meni hyvin, kuten aiemmatkin. Seuraavana päivänä minulla oli kyllä melko kovaa verenvuotoa. Sairaalaan myöhemmin soitettuani epäilyyni annettiin taas vahvistusta, että limakalvot ne todennäköisesti oirehtivat. Pitää kuulema muistaa jatkossa tarkkailla kuinka toistuvaa tuo on.

Viime viikko menikin sit aika nopsaan, kun Jarkko tuli sunnuntaina Annikansa kanssa. He oliat parisen päivää ja jatkoivat matkaansa Vaasaan. Kohta he sit palailevatkin takaisin Englantiin. Kovin oli nopea pistäytyminen, mutta asunnot ja työt ovat heillä sielä päässä kesänkin ylitse, joten sinne he nyt kuuluvat.

Kohta heidän lähtönsä jälkeen tulikin Marika lastensa kanssa, sekä Laura. Meillä oli oikein kohokohta kun kokosin voimiani ja järjestelin Iisalle ja Okolle onginta-elämystä ystäviemme Virtasen Ainon ja Heikin mökille Toivakkaan. Miten ollakkaan kalakin oli ihan syönnillään ja Iisa varsinkin osasi riemuita täysillä vedellessään parisenkymmentä sinttiä mato-ongella pienessä hetkessä. On varmaan neljäkymmentä vuotta kun olen viimeksi ahvenen siivonnut, mutta nytpä tuli sekin tehtyä kun piti pappana lapsen lapselle esittää kuin koko homma hoituu madonkaivuusta aina saaliin syöntiin asti.

Noh, nyt olenkin saanut sitten rauhottua taas ihan kunnolla. Odottelen ja rukoilen sydämeni palolla ensi helluntaisunnuntain Uusi elämä voittaa -tilaisuutta. Tarkoitukseni on puheessani poihtia hieman "suljettujen ovien siunausta".
Opetuslapset odottivat annetun lupauksen täyttymistä suljetuin ovin. Olosuhteetkin laittoivat heitä hieman piileskelemään, mutta olennaisinta oli se, että he valmistautuivat yhdessä voiman vastaanottamiseen.

Meidänkin elämäämme rajoittavat tilanteet oikein oivallettuna kääntyvät siunaukseksi ja uuden voiman kohtaamiseksi. Mielen alistaminen "ovien taakse" ei vain ole luonnolle kovin helppoa, siksi siinä saa olosuhteetkin joskus avittaa.

Nyt on ollut myös aikaa seurailla tiedotusvälineitä. Aamulla ei aina tiedä millaista hallitusta maahamme illalla ennustetaan, mutta tuleehan se sieltä, vaikka vaalien kautta.

On meillä muuten ollut esimerkillisen "rehellisiä" urheilijoita varsinkin nuo -90 luvun hiihtäjäkarpaasit. Vähänkö hävettää kun tuli silloin ihan hurrattua mokomille säheltäjille.