keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Mikä mielessä seisahtuu?

Vuoden 2009 alkukesästä kirjoitin tämän blogin printtiversion alkulehdille ajatuksen kuinka tahtoni on ollut mennä vauhdilla eteenpäin yli esteiden ja vaarojen. Tarpeen tullen vaihteistosta on lykätty maastovaihde silmään ja matka on jatkunut vaikka pystyseinään.

Tulipa kyseinen teksti yöllä mieleeni. Ei löytynyt vaihdetta - ei enää. Ihmisen mielenmaailma on toden totta sellaisia tunnekerrostumia ja eroiteltavissa olevia kokemuksia sisältävä kokonaisuus, jonka tulkintaan ei riitä yhden ihmisen ikä. Eilen saamani diagnoosin jälkeen joku sisäisen maailmani tasoista vaikutti pysähtyneen. Se joku minusta luovutti. Käsi kun hapuili sitä vaihdevivustoa valikossa ei enää ollut sellaista lovea millä voisi etenemistä hitaammalle säätää. Stoppi vain tuli.

Samalla mielen ylle verhotuu rauhan harso, joka ei liikettä kaipaa. Elämä soljuu minun vauhdista riippumatta omaa tahtiaan. Vain joku osa sisälläni pysähtyi, ehkä lopullisesti, mutta jäljelle jäänyt mieli antaa soljuvalle elämänvoimalle luvan viedä mennessään. Reservissä lienee vielä monta hienoa tunteen osasta, tasoa, joka vuorollaan luovuttaa ennen kuin lopullinen luopumisen hetki on käsillä. Kuka sen tietää, montako siivua itsekunkin sisäisestä elämästä löytyy. Tätäkö on se paljon puhuttu riisuminen? Se ei taida sittenkään olla itse tauti kiputiloineen ja näkyvine vaivoineen joka ihmistä riisuu ja fyysistä matkantekoa hidastaa, ehkä se on sittenkin sielun voimavaroihin kätkettyä jaksamista ja niistä luovuttautumista. Luulin jo jotakin ymmärtäväni, mutta en sittenkään, tai ehkä jotain, mutta  huominen, tai ehkä seuraava diagnoosi joka mielen seisauttaa opettanee sellaista jota tänään ei vielä tiedä olevan olemassakaan.

tiistai 27. marraskuuta 2012

Vielä pahempaa pelkäsin

Aamulla oli läärillä kontrollikäynti.
Menin tällä kertaa kuulemaan todella tuomiota, sillä tuntemukset ovat olleet aikalailla pelottavia. Syöpä oli edennyt. Jotkut aiemmat löydökset olivat hieman laajentuneet, lisäksi oikean lonkan yläpuolella suoliluun siivekkeeseen on tullut kookas n.6cm läpimittainen uusi destruoiva (tuhoava) metastaasi. Juuri siinä kohden olen tuntenutkin viime viikkoina jotain ylimääräistä, vaikka varsinaista kipua siinä ei ole ollut, muuta kuin kävellessä on alkanut aristamaan.
Veriarvot ovat syövän levinneisyyteen nähden edelleen hyvät, mutta aiemminhan lääkäri ihmettelikin, kun esimerkiksi PSA.ni ei reagoi ollenkaan normaalilla tavalla, vaikka tauti etenee. Nytkin se oli vain 20. Nyt aloitettiin välittömästi kuukausittainen Xgeva-rokote, jolla pyritään hidastamaan luustoon levinneen syövän aiheuttamaa luun tuhoutumista. Metastaasia aletaan sädettämään heti kun siihen aika järjestyy. Se olisi sitten kolmas sädehoitokuuri vuoden sisään.

Kyllähän tämä vähän olon vetäiseen tympeäksi kun jatkuviin hoitoihin ja lisääntyviin lääkityksiin alkaa väsymään taudin painaessa yhä kiivaammin päälle.

Eilen oli joidenkin kaupungin valtuutettujen kanssa tutustumassa Jyväskylän Katulähetyksen toimintaan. Hienon esityksen toiminnanjohtaja Erkki Arvaja pitikin esikuntineen. Minulle toki toiminta on jossain määrin tuttua, olihnan joitakin vuosia sitten hetken kyseisen yhdistyksen hallituksessakin, mutta siitä huolimatta ei voi kuin nostaa hattua siitä arvokkaasta työstä jota katulähetyslaiset sitoutuneesti tekevät pääosin syrjäytyneiden keskuudessa.

Torstaina onkin puolueen ryhmäkokous, jossa lautakunta, ym ryhmä vastuut ovat päätöksen alla. Oman  terveyteni vuoksi taidan pysytellä aikalailla valtuustovastuissa. Katsotaan nyt.

Sunnuntaina on tarkoitus vierailla Äänkosken helluntaiseurakunnassa. Odotan ja valmistelen tuota hetkeä taasen huolella ja innolla.

Edellisen blogikirjoitukseni yhteyteen jotkut ovat kommentoinneet ja ojennelleet minua kertomistani sairaidenparantumistapauksista. Saanen huomauttaa, että en minä sen paremmin kuin kyseiset parantuneetkaan ole asettuneet kardiologin tai muiden lääkäreiden asemaan. Minä kerroin sen mitä he itse ovat kertoneet minulle ja läsnäolevalle yleisölle. He ovat olleet säännöllisessä hoitosuhteessa paikallisten lääkäreiden kanssa ja miksi en voisi uskoa heidän henkilökohtaisia kokemuksiaan pitkittyneestä sairaudesta kaikkine kiputiloineen, sekä siitä parantumisihmeestä, jonka ovat osakseen saaneet kokea. Millä aikataululla käyvät lääkäreiden vastaanotolla ei ole minun murheeni vähimmässäkään määrin. Toivon vain, ettei heidän tarvitse enää saman vaivan takia koskaan avata terveyskeskuksen tahi muun hoitolaitoksen ovea. Ihmettelen vain syvästi sitä, kuinka joidenkin on niin tavattoman vaikea yhtyä toisten aitoon iloon Jumalan teoista. Kokemukseni on, että epäiljoiden mielipidettä ei muuta yksi, eikä kaksikaan lääkärintodistusta, he ovat oman kyynisyytensä vankeja, niin kuin Jeesuksen ajan omahyväiset kirjanoppineet, jotka eivät löytäneet muuta moitetta Jeesusta kohtaan kuin sen, että parannettu, mutta väärin parannettu Jeesuksen työskennellessä mm. sapattina.

Muuten

torstai 22. marraskuuta 2012

Mahtava kokous!

Kainuun reissu heitetty, kotona.

Olen istunut elämäni aikana tuhansissa hengellisissä kokouksissa ja pitänyt itsekin melkoisen määrän puheita. Eilisen illan Uusi elämä voittaa -tilaisuus Sotkamossa ylitti kyllä kaikki odotukseni ja sijoittuu omassa kokouskokemuksissa korkealle top-listallani.

Ilmapiirin avasi kaksi henkilökohtaista todistusta Jumalan parantavasta voimasta aiemman vierailumme ajalta syyskuussa.
Tunnen toisen todistajan henkilökohtaisesti. Hänellä on ollut vuosia todella vaikea niska-hartiasärky joka johtui nikamien kulumisesta, sekä selkäydinkanavaan kohdistuvasta pullistumasta. Vuosia jatkunut vaiva vaikutti jo merkittävästi hänen työkykyynsä. Yöt menivät niskatyynyn kanssa istuen unta hakiessa. Tuossa syyskuun tilaisuudessa olimme rukoilleet hänen puolestaan rukousjonossa ja sisar kertoi, että hän tarkkaili muutaman vuorokauden, että voiko tämä oikeasti olla totta. Nyt hän on voinut ajaa lääkityksen - jota joutui käyttämää hurjia määriä - alas ja voi nukkua yöt aivan normaalisti ilman mitään apukeinoja.

Toinen todistaja ei ollut minulle aiemmin tuttu, mutta hän kertoi myös kuinka rukousjonossa olin laskenut käteni hän yllensä ja hän sanoi, että samalla meni kuin taivaallinen sähkövirta koko olemuksen lävitse. Vuosia vainannut paha sydämen rytmihäiriö joka oli ollut tuolloin syyskuussa muutaman viikon todella vaikea ja lääketieteellisesti hoitokeinot alkoivat olla vähissä. Kahteen kuukauteen rytmihäiriöt eivät ole palanneet laisinkaan.

Kun näiden todistusten jälkeen sain puheenvuoron, niin tilaisuuden ilmapiiri oli valmiiksi kovin uskontäyteinen. Oli helppo saarnata. Rukouspalvelussa tuli kymmeniä ihmisiä esille ja Pyhän Hengen läsnäolo oli jotain ennen kokematonta. Hänen läsnäolonsa oli tunnistettavissa koko salissa ja varsinkaan rukouspalvelussa en ole aiemmin aistinut yhtä vahvaa Pyhän Hengen vaikutusta. On todella mielenkiintoista odotella mitä kaikkea tuo Jumalan voima saikaan eilen aikaan tuossa tilaisuuden loppuhetkessä.

On hienoa kuulla viestejä eripuolilta Suomea kuinka kokoussalit täyttyvät ja Jumala on ilmestynyt kohdaten ihmisiä pelastajana, Pyhällä Hengelle täyttäjänä ja parantajana. Olemme tulleet herätyksen aikaa, jota on vuosia odotettu ja rukoiltu.

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Sotkamossa!

Viimeinen viikko onkin vierähtänyt pääosin hengellisten kokousten merkeissä.

Keskiviikkona sain olla mukana kotiseurakuntani nuorten tukikohta-illassa. Jo monen vuoden ajan kirkkosali on täyttynyt useista sadoista nuorista aina keskiviikkoisin ja niin nytkin paikalla oli varmaan yli 300 nuorta.
Opetin Pyhän Hengen lahjoista ja rohkaisin nuoria etsimään ja omistamaan niitä omaan elämäänsä ja niinpä tilaisuuden päätteeksi saimme yhdessä muiden pastoreiden ja avustajien kanssa siunata lukuisia nuoria, jotka janosivat elämäänsä Pyhän Hengen voimaa ja Hänen lahjojaan. Monet saivat täyttyä ihan ensi kertaa elämässään Pyhällä Hengellä.

Lauantaina olin Tikkakoskella alueellisella evankelistojen koulutuspäivässä. Rohkaisin osaltani ihan samalla teemalla kuin seurakuntamme nuoriakin evankelistan kutsumuksen omaavia omistamaan Pyhän Hengen osallisuutta elämäänsä.  Oli kaikin puolin innoittava kokemus.

Sunnuntaina olimmekin kuuntelemassa seurakunnassa Palmin Jyrkiä, joka on vanhimmistomme ehdotus uudeksi seurakunnan johtajaksi. Valitettavasti Jyrki pääsee irtautumaan nykyisestä palveluspaikastaaan vasta ensi kesänä, joten seurakunnalle tulee usemman kuukauden viive ennen kuin hän asettusi ruoriin. Oli todella hieno tilaisuus ja Jyrkillä oli upea puhe rohkaisemisesta. Hän itse toteutti tuota rohkaisemista suurenmoisella tavalla omalla läsnäolollaan.Seurakunta oli lähtenyt tosi runsaslukuisesti liikkeelle tutustuakseen mahdolliseen uuteen paimeneensa.

Maanantaina sitten ajelimmekin tänne Sotkamoon, jossa oli eilen ensimmäinen Uusi elämä -voittaa tilaisuus. Väkeä oli tullut paikalle jopa naapuripitäjistä ja tietysti lomalaisia Vuokatista. Ihan oli hyvä kokous ja melko pitkään riitti taasen tarvetta rukouspalvelulle. Tänään on edessä vielä toinen kokous ja luvassa on joku todistuspuheenvuorokin siitä, kuinka Jumala on koskettanut kyseisiä ihmisiä. Mielenkiintoista.

Perjantaina onkin sitten vuorossa koko vartalon CT-kuva, joka kertoo jotain miten syöpä kaikkineen on pesiytynyt kroppaani. Viikon kuluttua saan lääkärin vastaanotolla kuulla tulokset.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Marraskuun vuosipäivä

Vuosi on vierähtänyt elämäni vaikeimmista viikoista joita koin vuosi sitten kun munuaiseni tekivät kaksi-kolme kertaa stopin. Tai ilmeisesti toinen munuainen toimi kaiken aikaa, mutta virtsan tulo estyi vuorokausiksi syöpäkasvaimen tukkiessa tiehyeet munuaisesta eteenpäin. Usein nuo ajat palaavat mieleen melkoisina kauhun kokemuksina, joita ei enää koskaan haluaisi kokea, eikä niitä toivoisi kenenkään toisenkaan kohdalle.

Marraskuun alussa pääsin tuolloin pois sairaalasta ja kuntoni oli todella heikko. Sen jälkeen ei ole niin huonoa hetkeä ollut, vaikka melkoisia vaiheita vuoteen onkin mahtunut. Yksi suurimmista ihmeistä on, että kipulääkitykseni on tänään ihan sama miksi se asetettiin sairaalasta päästyäni. Välillähän sitä tuplattiin lapaluun aiheuttaman kivun vuoksi, mutta olen saanut pudotettua sen nyt takaisin lähtölukemiin.

Olen saanut ottaa hieman tuntumaa kunnallispolitiikkaan käydessäni puolueen ryhmäkokoontumisissa. Viime maanantaina olin mukana palaverissa ennen valtuuston kokousta, jossa oli käyty sitten pitkä vääntö ensi vuoden veroprosentista. Toisessa vaa´ssa kun oli kotihoidontuen kuntalisää, omaishoidontukea (omaishoidon piirissä olen itsekin) ym. sosiaalietuuksia jotka koskettavat aika monia heikommassa asemassa olevia. Olen ehtinyt jo nyt miettiä päätäni puhki, mikä on se järjestelmä ja käytänteet, jolla sosiaalinen tasa-arvo voitaisiin turvata paremmin kaupunkitaloutta enää lisää heikentämättä. Mutta ehkä sitä on miettinyt jokunen muukin ennen minua - siinä onnistumatta.

Tiistaina olimme Kälviällä Uusi elämä voittaa -tilaisuudessa. Tilaisuus tilaisuuden jälkeen tulee aina suitsutettua kuinka mahtavaa oli, mutta minkäpä sille voi, kun ihan oikeasti on todella mieltä valloittavaa päästä kokemaan elämän harmauden keskellä inkaikkisen Jumalan läsnäoloa, jonka varassa koko elämäni on. On ihan häkellyttävää huomata kuinka Jumala ilmaisee itsestään aina uutta vaikka olen ollut uskossa kohta viisikymmentä vuotta. Ehkä se ei olekaan hänen ilmaisemisestaan kiinni, vaan minun hengellisen ymmärtämykseni avautumisesta. Puhuin tilaisuudessa armolahjojen suuresta merkityksestä seurakuntaelämässä ja kuinka jokaisen tulisi anoa niitä ihan päivittäin, sekä myös uskaltaa käyttää niitä rohkeasti.

Kokoustaminen ei tunnustais loppuvan. Pari seurakuntaa on taasen tällä viikolla esittänyt kutsun tulla vierailulle. Se tarkoittanee sitä, että hengissä olisi yritettävä pysyä näillä näkymin ainakin ensi vuoden helmikuun lopulle.

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja isiään juhliville.

perjantai 2. marraskuuta 2012

Valtuustoon!

Mennyt viikko tarjosi taas tapahtumia ihan mukavasti.
Sunnuntaille mahtuikin oikeastaan enemmän kuin yhdelle päivälle voi toivoa.
Minulla oli kokoukset Jyväskylän Vapaaseurakunnassa ja sunnuntain iltapäivän jumalanpalvelus oli todella erikoisen vaikuttava. Väkeäkin oli kirkkosalin täydeltä.

Olen halunut viimeaikoina aina vain uudelleen vakuuttaa kuulijakunnalle, että Jumala on voimallinen ilmestymään ihan samalla tavoin, kuin Hän ilmestyi ensimmäisen seurakunnan kohdalla Apostolien teoissa, minun henkilökohtaisesta sairaudentilastani huolimatta.

Niinpä nytkin rukouspalvelussa oli väkeä ihan jonoksi asti. Ainakin kolme ihmistä täyttyi Pyhällä Hengellä ensimmäistä kertaa puhuen uusilla kielillä. Ihan poikkeuksellinen tilanne minun saarnaaja-urani aikana oli se, kun keski-ikäinen pariskunta pyysi siunaamaa heitä ja he täyttyivät siinä yhdessä ja samassa hetkessä niin, että alkoivat kumpikin puhua yhtaikaa vieraalla kielellä. Heidän ilonsa tarttui kyllä minuunkin, Jumala järjestää yllätyksiä. Odotan suurellä jännityksellä ensi tiistain iltaa Kälviällä. Kesäkuussa vierailimme sielä ja seurakunta tuntuu rukoilevalta joukolta ja siksi on lupa odottaa, että Jumala ilmestyy voimallisesti.

Kohta kokouksen jälkeen pyörähdimme Kristillisdemokraattien vaalivalvojaisissa Sepänkeskuksessa. Olihan se hieno hetki kun olin saanut ennkkoääniäkin jo 130, niin osasin ounastella läpi menoa. Suurenmoinen kiitos teille kaikille 354 ihmiselle jotka uskalsitte sijoittaa sen ainoan äänenne minuun. Yritän pitää ainakin siitä lupauksestani kiinni, että toimin henkilökohtaisen vakaumukseni ja kristillisten arvojen mukaan niissäkin tilanteissa, joissa mahdollisesti joudun punnitsemaan arvoja.

Olinkin jo eilen kuuntelemassa Palokan uudessa koulukeskuksessa kaupungin ensivuoden budjettiesitystä. Kyllähän siinä tullaan käymään melkoista kädenvääntöä omaishoidontuen (sitä Anitakin minusta saa), kotihoidontuen kuntalisän ym. sosiaalietuuksien vähentämisen ja mahdollisen veroprosentin noston kanssa. Vaikka asiat tuntuisi kuinka kuivalta ja kaukaisilta tässä, niin se on kumma kun minä aina sytyn tallaisille väännöille. Se oli sitä seurakunta- ja muissa luottamusvastuissa aiemminkin. Jotain sellaista minun sisäiseen maailmaani on asennettu, että se innostuu kuivista luvuista ja suunnitelmista.

Olen vähentänyt päivittäistä kipulääkitystäni nyt samalle tasolle kuin se oli ennen kuin tuo käden kipu äityi pahaksi ja teimme sen taannoisen Tanskan matkan. Silloin lääkeannokseni tuplattiin. Mutta tämä vahvojen lääkkeiden alasajo on elimistölle todellista helvettiä, vaikka sitä tekee kuinka varovasti. Viikon verran minullakin on tässä mennyt ja nyt olen ensimmäisen vuorokauden saanut kärvisteltyä alkuperäisessä määrässä. Olen tavattoman kiitollinen, että syöpä ei ole synnyttänyt elimistössäni suurempia kipuja, sillä sain tämän lääkereseptin ensi kerran tasan vuosi sitten. Tämä on todella ihme. Toki nyt muutaman päivän ajan olen tuntenut alaselässä, lähellä tervettä munuaista aivan selvästi jotain ylimääräistä. Mitään ylimääräistä ei ole nähtävissä, eikä käsin tunnettavissa, mutta eri asennoissa huomaan kuinka sielä on jotain tarpeetonta. Tämä on tallaista, mitä sitten seuraavat kuvat paljastavatkaan muutaman viikon päästä.

Se meillä vuosia tämän laatuisen sairauden kanssa taistelevilla tunnistais olevan yhtäläistä, että uudet ylimääräisetkin tuntemukset antavat nukkua yöt rauhassa ja nauttia jokaisesta kahvihetkestä, kuin se olis elämän ensimmäinen. Asenne ilmeisesti syntyy vuosien myötä, itsestään sitä ei pysty ponnistamaan, vaan samanlainen vauhko kait sitä on sisältä kuin minäkin olin helmikuussa 2009. Mutta aika taudin kanssa yhteen pyöritettynä venyttää hermoherkimmänkin mieltä.

Muutaman tunnin sillä näyttäisi muuten ylittyvän 300.000 kävijän raja tässä minun blogissani. Kiitos kaikille tutuille ja tuntemattomille. Aika mahtava sivujen selaajien määrä tallaiselle henkilökohtaiselle päiväkirjalle runsaan 3 ja puolen vuoden aikana.