tiistai 29. tammikuuta 2013

Tasaista Tammikuuta

Menneitten viime päivien aikana ei ole tapahtunut juurikaan mitään mainittavaa.
Reilu viikko sitten saimme toteuttaa Vaasan vierailun kaikinpuolin hyvissä merkeissä. Kiva oli tavata lukuisia tuttuja kymmenen vuoden takaa. Tilaisuudessakin oli väkeä reilunlaisesti ja kovin oli kiitollinen mieli.

Matkanteko toki tunnustaa olevan aina vain hieman kivuliaanpaa. Niinpä Vaasan reisun jälkeen kivut kropassa olivat selvästi tunnistettavissa. Ilmeisesti laskimotukos jollain tapaa syvenee pitkästä istumisesta, kun lonkanseutu ja ala-vatsa ovat aika kivuliaita.

Viikolla pyörähdimme Lahdessa Helluntaiherätyksen vuosittaisilla Talvipäivillä. Käytin muutaman minuutin pyydetyn puheevuoron Jumalan antaman näyn ja kutsun kestävyydestä omaa kokemustaustaani hyväksi käyttäen. Tulipa ihan positiivista palautetta kollegoilta. Harvapa meistä ilman koettelemuksia selviää. Ajelimme perjantaina Jämsän kautta pois äiti-muoria matkalla tervehtien. Aina tulee niin syvän kiitollinen mieli rukoilevasta äidistä, vaikka ikä tekee tehtävänsä, niin hengelliset asiat ja varsinkin rukous nousevat aina yhtä ainutkertaisena.

Ensi viikolla olisi parin päivän mittainen Kaupunginvaltuuston seminaari Peurungassa, johon olen ilmoittautunut mukaan. Tiedän jo nyt, että tuo seminaari istumisineen tulee testaamaan jaksamiseni rajoille asti. Mutta sittenpähän näkee mihin pystyy, mihin ei. Seminaarin haasteellisuutta miettiessäni olen jälleen kerran - pitkästä aikaa - pohdiskellut inhimillisen elämän raadollisuutta. Eipä terveinä päivinä tullut sellainen pikkuseikka mieleenkään kuinka muutaman tunnin yhtämittainen istuminen voisi olla ylivoimaista. Ei totisesti noussut mieleen. Mutta nyt ei voi muuta, kuin ihan oikeasti puntaroida mokomaa rajallisuutta. Hyvällä syyllähän voi tehdä kysymyksen, pakkokos sinne on mennä? Mutta kun toisaalta haluaisin huutaa omassa elinympäristössäni kuuluviin sen tosiseikan, että me pitkäaikaissairaat ja kivun rajoittamat ihmisyksilöt olemme just tasapäisen arvokkaita olemaan mukana yhteiskunnallisessa päätöksentekokoneistossa kuin nekin, jotka juuri tänään sattuvat seisomaan kahdella terveella jalalla. Totuus kun on se, että kukaan meistä ei tiedä - onneksemme - kuka täällä pisimpään nauttii tämän päivän päätöksistämme.

Muutoin tässä taitellaan talven selkää melkolailla rauhallisissa merkeissä. Seuraavat Uusi elämä voittaa -kokoukset odottavat vasta ensi kuun puolella: Keuruu kymmenes päivä ja oman kotiseurakunnan tiistai-ilta 19.ta päivä.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Nefrostooman vaihdossa

Tulin juuri sädesairaalasta, jossa meni lähes koko päivä nefrostooman (virtsakatetrin) vaihto-operaatiossa. Itse varsinainen vaihto; entisen pois ottaminen ja uuden asentaminen samaan reikään munuaisaltaaseen ei kestänyt kymmentä minuuttia pidempään.
Valitettavasti vain annetut ajat eivät tällä kertaa pitäneet paikkaansa, vaan luvattu 9.30 vaihtui klo. 13.00. Vähän oli vielä osastolla ruuhkaa. Jouduin ylimääräiselle punkalle kahden hengen huoneeseen kolmanneksi. Eihän se kiva kokemus ole jättää siviilivarusteet avoimesti jakkaralle vedellessä sairaalan pyjamat päälle. Hoitohenkilökuntaa kävi hieman sääli, kun vaikutti siltä, että talossa oli menossa jonkinlainen ruuhka työtaakasta päätellen.

Viime viikolla olikin melko kova verenvuoto tuon samaisen nefrostooman kautta. Useampana päivänä monen tunnin ajan vuoto oli yhtämittaista. Se lienee aiheuttanut sitten jo viikonlopulla melkoisen uupumuksen. Ilmeisesti Hb oli tullut verenhukan myötä alas. Nythän tuo oli taas kohtuudessa.

Sunnuntaina on tarkoitus selvitä Vaasaan juhlimaan seurakunnan kanssa Uuden elämän merkeissä. Kun muutimme sieltä vuosituhannen alussa tänne Jyväskylään, niin viimeisinä vuosia pidimme Krsitus keskellämme - teemalla rukousiltoja ja väkeä liikkui kivasti ja Pyhän Hengen läheisyys oli ihan tosi. Tiedän, että suuri odotus kytee edelleenkin tuon rukoilevan seurakunnan keskellä ja siksi odotan, että Jumala vastaisi rukouksiin ja näihin odotuksiin.

Nämä arjen kivut ja vaivat eivät ole vertailukelposia sen sisäisen täyttymyksen ja tyydytyksen kanssa, jotan Jumalan palveleminen minulle antaa. Pyhä Henki on tuli joka palaessaan antaa energiaa tähän melko kivuliaaseen kroppaan. Se hoitaa minua samalla kun siunaa niitä joita saa olla itse siunaamassa.




sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Siunausta alkaneelle vuodelle!

Joulun ja Uuden vuoden pyhät on juhlittu, presidentin puheet ja esimerkit ahneudesta ja itsekkyydestä heräämiseksi kuunneltu ja havainnoitu. Kyllä on kiitollinen mieli kun maamme isä ihan aidolla tavalla määrätietoisesti muistuttaa kansakunnan menestymisen perimmäisistä arvoista. Kritiikin ja arvostelun sijaan syntyköön yhteisöllisesti koko kansaa koskettava ja kohentava "talvisodan" aikainen talkoomeininki.

Henkilökohtaisesti olen joutunut tekemään edelleen töitä lisääntyneen kivun kanssa. Uusiutunut laskimotukos on rauhoittumaan päin, mutta ei jalka salli vielä monen sadanmetrin lenkkejä. Lääkäri totesikin viimeksi tavatessamme, että lisätty hoito ei varsinaisesti liuota tukosta, vaan estää sen leviämisen. Tukkeutuneiden laskimosuonien tilalle muodostuu pikkuhiljaa uusi suonisto ja se tulee kestämään oman aikansa. Tuskin jalan turvotus koskaan palaa entiselleen. Näinpä tässä on sitten annettu kivulle ja turvotukselle aikaa.
Jalan lisäksi kiputila on voimistunut vähän koko kropassa, joka kielii  kyllä taudin etenemisestä, mutta tiedän valtaisan ystäväjoukon rukoilevan joka päivä voimieni ja terveyteni puolesta. Tuohon rukoukseen itsekin yhdyn ja odotan Jumalan väkevää ilmestymistä. Oikeastaanhan Hänen ihmeessä tiedän ottavani jokaisen uuden askeleen nytkin, mutta kivut saisivat edetä toiseen suuntaan.

Viikko sitten sunnuntaina olin saarnaamassa Jämsässä. Kaikinpuolin rohkaiseva tilaisuus jälleen. Tulevana keskiviikkona pitäisi selvitä Seinäjoelle heidän Sateet lähetä -tapahtumaan. Tiedän odottavani taas aivan huikeaa hetkeä. Seinäjoella on saatu kokea Jumalan hengen voimallista läsnäoloa juuri noissa keskiviikkoilloissa jo yhtäjaksoisesti toistakymmentä vuotta. Tilaisuus on nähtävissä suorana myös netistä os.  http://www.netmission.fi/fi/etusivu/?id=267

Huomenna alkaa valtuustotyöskentely. Puolilta päivin on ensiksi valtuustoryhmien puheenjohtajien toimikunta johon osallistun kun KD:n valtuutettumme valitsivat minusta uuden puheenjohtajansa. Kieltäydyin kaikista lautakuntapaikoista ihan oman terveyteni vuoksi ja siksi ryhmän puheenjohtajuus sitten kuitenkin lankesi minulle, koska muille olisi tullut kuormaa ihan liian kanssa lautakuntapaikkojen ohella.
Iltapäivällä on sitten oman ryhmän kokous ennen valtuustoa. Olen nauttinut tavattomasti niistä kokoontumisista missä olen tähän mennessä ehtinyt olla mukana. Mielihalu mukana olemiseen ja asioiden hoitamiseen on kova, mutta kyllä tämä terveystila laittaa tässäkin mielen harmittamaan.

Ainakaan vielä ei ole asioiden priorisoinnin kanssa ollut mitään ongelmaa ja toivottavasti ei koskaan tulekkaan. Kutsumus Jumalan valtakunnan kirkkauden todellisuuden välittämiseen on yhä voimistuva ja nämä kaikki muut vastuut ja harrasteet tulee sitten mukana sen miten voivat.

Joulunalla Englannissa syntynyt pikkuprinsessa sai nimekseen Saimi Ilona. Nimi vetää ainakin papan suun hymyyn joka kuulemalla, siksi iloinen ja piristävä nimi neidillä.

Menestystä ja Jumalan siunausta alkaneelle vuodelle!