Hiljainen heinäkuu

Tästä heinäkuusta oli tulla tämän blogin osalta täysin kuollut.
Valitettavasti päiväni ovat kiertäneet aikalailla samankaltaista rataa toinen toisensa jälkeen. Olen sairastanut kokopäiväisesti. Lääkärin kanssa yhteisesti määritelty kipulääketaso on kutakuinkin ollut riittävä, mutta väliin on mahtunut kuitenkin useita vuorokausia, jolloin olen joutunut turvautumaan ennalta sovitusti ns. ylimääräisiin lääkeannoksiin. Ja niiden riittävyyden ja sopivan määrän kanssa onkin sitten ollut aika tuskaisaa löytää juuri oikea annos. Tähän päiväni ovat keskittyneet.

Olen jaksanut vielä käydä joissakin tapaamisissa. Tapasin mm. edeltäjäni srk.n johtajan Toivo Haapalan eräänä päivänä tututksi tulleessa puistokioskin kahvilassa. Oli vierkistävä hetki. Viime lauantaina olimme pikkuveljeni Jarmon 50 vuotis-syntymäpäivillä Vilppulassa. Matka oli melko haasteellinen, mutta halusin ehdottomasti päästä mukaan kun saimme olla yhdessä kaikki seitsemän sisarusta rakkaan äidin kanssa, toki oli juhlissa muitakin vieraita, mutta tämä merkittävin minun osaltani.

Haasteitakin vielä on. Kun sain konferenssin puheen pidettyä, niin totesin itselleni, että puheet olivat sitten siinä. Olin lupautunut 20 ja 21.7 Toivakkaan kesäjuhlille, mutta tuossa hetkessä pidin niitä ihan mahdottomana. Aikaa on kulunut ja ehdin esittää Jumalalle jo rukouksen, että jos annat voimia selvitä Toivakasta, niin sitten alan uskomaan, että annat voimia ja päiviä vielä enempäänkin. Huomenna olisi ensimmäinen Toivakan kokous edessä ja tuntuma vain vahvistuu, että siitä selvitään ja eikä vain selvitä, vaan Jumalalla on vielä oikeasti sanottavaakin kauttani

Tiedän, että rukoilevia ystäviä on tuhansia kaiken aikaa ympäri maailman ja siihen luottaen uskon myöskin Jumalan väkevään voimaan ja ilmestymiseen. Hänellä on suunnitelmansa meidän jokaisen varalle ja kuinka riemullista on huomata se, että hän vie suunnitelmansa myös hienoon päätökseen asti.

Muista siis rukouksin ja tule kuulolle jos mahdollista!